Huhupuheita on peliversio rikkinäisestä puhelimesta. Pyyhittäviin vihkoihin vuoroin kirjoitetaan ja vuoroin piirretään arvattava sana. Alkuperäisen sanan kukin pelaaja saa kortistaan (mukana yli 1 700 sanaa). Pelikierroksen aluksi jokainen kirjoittaa kortista sanan vihkoonsa, joka sitten kiertää pelaajalta toiselle. Tärkeää on joka kerralla yrittää piirtää tai kirjoittaa edes jotain, muuten ketju katkeaa. Jokaisella pelikierroksella käydään läpi pelaajia vastaava määrä sanoja. Peliin voi osallistua enimmillään kahdeksan pelaajaa. Suositusikä on kahdestatoista eteenpäin.
Peliohjeet
ovat kuvallisuudessaan ja listamaisuudessaan selkeät
keskitason S2-oppijalle, ja toimintaohjeet on kerrattu joka askeleella
vihoissa.
Korttien sanasto saattaa kuitenkin yllättää pelaajan. Tämä ei ole
ongelma, jos
opiskelijoilla on käytössä (sähköiset) sanakirjat tai sovitaan, että
kortista
voi valita minkä tahansa sanan. Myös muiden sanapelien, kuten Junior Aliaksen, kortteja voi käyttää pelin helpottamiseksi. Sekaannusten
välttämiseksi valinnanvapautta
ilmaisevan ukon tai kategoriaa (oma valinnainen sana) ilmaisevien
lainausmerkkien merkitykset voi jättää kertomatta, jolloin säännöistä
tulee
yksinkertaisemmat. Pisteenlaskuakaan ei ole pakko suorittaa, mikä on
tervetullutta opetuskäytössä. Yksi kierros ei vie hitaimmiltakaan koko
tuntia, ja kierroksen jälkeen nopeimmat voivat selittää
omia kirjoitus- ja piirrovalintoja auki, jolloin he pääsevät tuottamaan tekstiä
ja toisaalta näkemään maailmaa toisen silmin. Äidinkielisille käyttäisinkin
peliä havainnollistamaan erityisesti tulkitsemisen moninaisuutta sekä lähdekriittisyyttä.
Katso myös esimerkiksi Kaleidos, Reuhurinne: Keksi sana, Sanasota
Pelistä tullee pidempi juttu Sutina-lehteen syksyllä 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti